Teijon kansallispuisto

posted in: Yleinen | 0

Nuuksion käytyä liian tutuksi, vaeltajat päättivät vaihtaa maisemaa ja lähteä tarkastamaan olisiko Teijon kansallispuistosta kelpo retkikohteeksi. Reissu Teijoon tehtiin tammikuun 2019 alussa talvisissa tunnelmissa neljän retkeilijän seurueella.

Teijon kansallispuisto perustettiin Salon Teijoon vuonna 2015, joten kansallispuistoksi se on hyvin nuori. Retkeilyalueena Teijo on kuitenkin toiminut pitempään. Teijossa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla alueen vanhat mutta elinvoimaiset ruukkikylät, Kirjakkala, Teijo ja Mathildedal, maaseutumiljöö sekä kansallispuistona toimiva järviylänkö. Matka Espoosta Teijoon vie autolla alle kaksi tuntia, joten se soveltuu hyvin viikonlopun retkikohteeksi tai miksei päiväretkikohteeksikin. luontoon.fi/teijo

Teijon luontokeskus seisoo Matildajärven rannnalla ja järven rantaa kietävällä reitillä on useita laavuja sekä nuotipaikkoja retkeilijöiden käyttöön. Matildajärven saaressa on myös laavu, mutta puut sinne täytyy hakea maista vastarannalta. Hyvien jäiden aikana kulku saareen onnistuu tietysti jalkaisinkin, mutta sulan aikaan paikka on vaikeammin saavutettavissa. Retkeilijän iloksi läheiseltä luontokeskukselta voi vuokrata mm. soutuveneitä ja kanootteja järvelle.

Matildajärven Isoholma-saareen saa hakea polttopuut vastarannalta.

Matildajärvestä kolliseen sijaitsee hieman syrjäisempi, muttei vähäisempi, Puolakkajärvi, jonka rannalla on myä pari laavua. Järviä yhdistää osuvasti nimetty virtavesi, Välioja. Avoimen suokannaksen läpi virtaava leveä ”joki” on melko näyttävä.

Retkeilyreitti seuraa väliojan viertä.
Välioja Matildajärvelle päin

Retkeilyreitti Puolakkajärveltä pohjoiseen kohti Sahajärveä on melko mitäänsanomaton ja kulkee pääasiassa metsäteitä pitkin. Sahajärvellä retkeilijä kokee yllätyksen, sillä reitti kulkee järven poikki saaren, Kalasuntin, kautta kahden lossin avulla. Talvella reitti Sahajärven poikki on poissa käytöstä, mutta jäiden salliessa Kalasunttiin pääsee jalankin. Saaressa tai sen lähistöllä ei toisaalta ole polttopuuhuoltoa tavisin, joten retkeilijä joutuu ihastelemaan komeaa laavupaikkaa ja kalliosia rantoja ilman nuotion lämpöä.

Tämän mukaan Kalasunttiin ei talvisin ole menemistä.
Tuolla jossain olisi ollut lossi.

Kansallispuiston alue jatkuu Sahajärveltä pohjoiseen vielä Hamarijärven pohjoispuolelle asti. Hamarijärvellä on myös siisti nuotiopaikka, jossa vietimme ensimmäisen yön reissullamme. Hamarijärven tuntumassa on myös Onnelannummi-niminen leirialue partioleirejä varten sekä historiaa haviseva, vuonna 1686 perustettu, Kirjakkalan ruukkikylä.


Onnelannummen ensimmäinen leiri oli PäPan, HeSSin ja Uudenmaan piirin yhteinen Jeturkasti 94. Leiri nimettiin (nykyisen) kansallispuiston etelälaidalla sijaitsevan kookkaan muinaisrannan mukaan.
Teollisuuden voimanlähde. Sahajärven pato Kirjakkalan ruukilla rakennettiin vuonna 1686.

Siirryttäessä Kirjakkalasta lounaaseen tulee vastaan Teijon ruukkikylä. Toisin kuin Kirjakkalassa, Teijossa on historiallisten kohteiden liskäsi myös teollista ja kaupallista toimintaa ainakin kahvilan, ravintolan, kyläkaupan, sepänpajan ja konepajateollisuuden muodossa. Ruukkikylän nähtävyyksiin kuuluu mm. Teijon kartanon komea päärakennus ja Teijon piskuinen kivikirkko.


Teijon kartanon päärakennus on peräisin 1770-luvulta.

Teijon kivikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1830. ”Teijon ruukin patruuna Robert Bremer rakennutti kirkon kiitokseksi siitä, että hänen ennustamaansa vedenpaisumusta ei tullut.” Yle, 2010

Seurue Teijon ruukin padolla.
Teijon tallilla paikallisia tervehtimässä